Kattavuus, häiriöt ja kantama

Signaalin voimakkuus mitataan yksikössä dBm (desibeliä suhteessa milliwattiin), ja se ilmoitetaan negatiivisena lukuna. Mitä lähempänä nollaa luku on, sitä voimakkaampi signaali on. Noin −50 dBm on erinomainen, −70 dBm käyttökelpoinen ja −80 dBm tai sitä heikompi huono. Myös signaali-kohinasuhde on tärkeä: kohtuullinenkin signaali toimii huonosti, jos häiriöiden aiheuttama taustakohina on voimakasta. Näiden lukujen avulla voidaan arvioida, missä kattavuus on riittävä.

Häiriö on ei-toivottu signaali, joka häiritsee Wi-Fiä. 2,4 GHz:n taajuusalueella kilpailevat keskenään mikroaaltouunit, Bluetooth-laitteet, langattomat puhelimet ja itkuhälyttimet. Myös muut lähellä olevat, samalla tai päällekkäisillä kanavilla toimivat Wi-Fi-verkot aiheuttavat häiriöitä. Jopa fyysiset heijastukset voivat aiheuttaa monitie-etenemisen ongelmia. Häiriöt näkyvät hitaina nopeuksina, suurena viiveenä ja yhteyksien katkeiluna, usein pahimmillaan tiettyinä aikoina tai tietyissä paikoissa.

Kaksi merkittävää, erityisesti Wi-Fi-verkkoihin liittyvää häiriölähdettä ovat yhteiskanavahäiriöt, joissa tukiasemat jakavat saman kanavan ja joutuvat lähettämään vuorotellen, sekä vierekkäisten kanavien häiriöt, joissa päällekkäiset kanavat sekoittavat toistensa lähetyksiä. Molemmat heikentävät suorituskykyä. Ratkaisu on huolellinen kanavasuunnittelu, 2,4 GHz:n taajuusalueella 1–6–11-säännön käyttäminen ja mahdollisuuksien mukaan väljemmän 5 GHz:n taajuusalueen hyödyntäminen verkkojen erottamiseksi toisistaan.

Kattavuutta voidaan laajentaa ja vahvistaa lisäämällä tukiasemia sen sijaan, että yhden tukiaseman lähetystehoa vain kasvatettaisiin. Useat hyvin sijoitetut, samaa SSID-tunnusta käyttävät tukiasemat antavat laitteiden siirtyä niiden välillä niin, että ne ovat aina lähellä voimakasta signaalia. Jos yhden tukiaseman lähetysteho säädetään liian suureksi, laitteet kuulevat tukiaseman kaukaa mutta eivät pysty vastaamaan sille samalta etäisyydeltä. Tällöin syntyy yksisuuntainen kattavuusaukko.

Sijoittaminen on yhtä tärkeää kuin teho. Kiinnittäkää tukiasemat keskeiselle ja korkealle paikalle, kauas suurista metalliesineistä, paksuista seinistä ja häiriölähteistä, kuten mikroaaltouuneista. Välttäkää tukiaseman sijoittamista komeroon tai jääkaapin taakse. Monikerroksisissa rakennuksissa huomioikaa signaalin kulkeminen kerrosten välillä. Site surveyn avulla löydetty hyvä sijoituspaikka korjaa kattavuusongelmat usein paremmin kuin uusien laitteiden ostaminen.

Antennit määrittävät, mihin suuntaan signaali kulkee. Monisuuntaiset antennit säteilevät kaikkiin suuntiin, joten ne sopivat yleiseen kattavuuteen. Suunnatut antennit keskittävät signaalin yhteen suuntaan, mikä on hyödyllistä kaukana olevan pisteen tai pitkän käytävän kattamisessa. Lähetystehon säätäminen määrittää solun koon. Pienempi teho ja useampi tukiasema tuottavat usein paremman tuloksen kuin yksi voimakkaasti lähettävä tukiasema, kun tavoitteena on tiheä ja luotettava kattavuus.

Usean tukiaseman verkossa, jossa on sama SSID, laitteet siirtyvät tukiasemasta toiseen ja vaihtavat kauempana olevasta tukiasemasta lähempänä olevaan liikkuessaan. Sujuva verkkovierailu pitää yhteyden vahvana koko rakennuksessa. Jos tukiasemat ovat liian kaukana toisistaan, laitteet pitävät heikosta signaalista kiinni liian pitkään. Tätä ongelmaa kutsutaan takertuviksi asiakaslaitteiksi. Tukiasemien peittoalueiden asianmukainen päällekkäisyys pitää verkkovierailun saumattomana.

Yksi tukiasema saattaa kattaa laajan alueen mutta toimia silti heikosti, jos sitä käyttää liian moni laite. Tällöin kyse on kapasiteettiongelmasta, ei peittoalueongelmasta. Täynnä olevaan kokoushuoneeseen tarvitaan useita lähellä olevia tukiasemia jakamaan asiakaslaitteiden kuormaa, vaikka yhden tukiaseman signaali teknisesti yltäisi kaikille. Hyvä suunnittelu erottaa toisistaan peittoalueen (onko tässä signaalia?) ja kapasiteetin (kestääkö langaton verkko näin monen käyttäjän liikenteen?), ja tiheästi käytetyillä alueilla tarvitaan enemmän tukiasemia kapasiteetin vuoksi.

Toimivassa Wi-Fi-verkossa tasapainotetaan peittoaluetta, häiriöitä ja kantamaa. Signaalit vaimenevat etäisyyden ja esteiden vaikutuksesta; voimakkuus mitataan yksikössä dBm. Häiriöitä vähennetään valitsemalla kanavat harkiten ja käyttämällä oikeaa taajuusaluetta. Peittoaluetta parannetaan lisäämällä tukiasemia ja sijoittamalla ne hyvin, valitsemalla antennit sekä säätämällä lähetystehoa sen sijaan, että yhden tukiaseman tehoa vain kasvatettaisiin. Nämä käytännöt, jotka varmistetaan kohdekartoituksella, tuottavat nopean ja luotettavan langattoman yhteyden kaikkialla, missä sitä tarvitaan.

Langattoman verkon laatu riippuu peittoalueesta, häiriöistä ja kantamasta. Signaalit heikkenevät etäisyyden ja esteiden aiheuttaman vaimenemisen vuoksi, ja voimakkuus mitataan yksikössä dBm (nollaa lähempänä oleva arvo tarkoittaa voimakkaampaa signaalia). Häiriöitä aiheuttavat muut laitteet sekä saman kanavan ja vierekkäisten kanavien Wi-Fi-verkkojen päällekkäisyys. Peittoaluetta parannetaan lisäämällä tukiasemia ja sijoittamalla tukiasemat hyvin, valitsemalla antennit, säätämällä lähetystehoa ja mahdollistamalla sujuva verkkovierailu. Kaikki nämä varmistetaan kohdekartoituksella.