Staattinen ja dynaaminen reititys

Miten reititin oppii reititystaulunsa merkinnät? Tapoja on kaksi: staattinen reititys, jossa ylläpitäjä syöttää reitit käsin, ja dynaaminen reititys, jossa reitittimet käyttävät protokollaa reittien automaattiseen oppimiseen. Kummallakin tavalla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Tässä oppitunnissa vertaillaan niitä, jotta osaatte valita oikean ratkaisun kuhunkin verkkoon.

Staattinen reititys tarkoittaa, että ylläpitäjä syöttää jokaisen reitin käsin ja määrittää kohdeverkon sekä seuraavan hypyn. Reititin käyttää täsmälleen annettuja tietoja eikä mitään muuta. Staattiset reitit ovat ennakoitavia eivätkä kuluta ylimääräistä kaistanleveyttä tai suorittimen aikaa ylläpitoon, koska protokollaliikennettä ei ole. Reititin yksinkertaisesti noudattaa saamiaan ohjeita.

Staattinen reititys sopii erityisen hyvin pieniin tai yksinkertaisiin verkkoihin. Se on helppo ymmärtää, ei aiheuta protokollakuormaa ja on erittäin turvallinen, koska hyökkääjän siepattavaksi tai väärennettäväksi ei mainosteta reititystietoja. Kun verkkoja ja vakaita yhteyksiä on vain muutama, käsin syötetyt reitit toimivat siististi ja antavat ylläpitäjälle täydellisen, tarkan hallinnan liikenteen kulkureitistä.

Haittapuolena on, että staattiset reitit eivät mukaudu muutoksiin. Jos yhteys katkeaa, staattinen reitti osoittaa edelleen viallista reittiä kohti, kunnes ihminen korjaa tilanteen, mikä aiheuttaa käyttökatkon. Suuressa verkossa, jossa on paljon reitittimiä ja yhteyksiä, staattisten reittien määrittämisestä kaikkialle tulee valtava ja virhealtis tehtävä. Staattinen reititys ei skaalaudu eikä pysty korjaamaan itseään automaattisesti.

Dynaaminen reititys käyttää protokollaa, jonka avulla reitittimet jakavat tuntemiaan tietoja ja oppivat reittejä toisiltaan automaattisesti. Reitittimet vaihtavat päivityksiä, muodostavat taulunsa ja laskevat ne uudelleen muutosten tapahtuessa. Kun yhteys katkeaa, dynaaminen reititys voi löytää vaihtoehtoisen reitin itsenäisesti, usein muutamassa sekunnissa, ja palauttaa yhteydet ilman näppäimistöön koskemista.

Dynaaminen reititys skaalautuu suuriin verkkoihin ja mukautuu muutoksiin. Kun uusi verkko lisätään, reitittimet levittävät tiedon siitä; kun yhteys katkeaa, ne reitittävät liikenteen sen ohi. Tämä itsekorjaava ja itseoppiva toiminta tekee dynaamisesta reitityksestä välttämättömän verkoissa, jotka ovat liian suuria tai muuttuvia staattisille reiteille. Ylläpitäjät määrittävät protokollan kerran ja antavat sen hallita yksityiskohtia.

Haittapuolina ovat monimutkaisuus ja kuormitus. Dynaamiset protokollat kuluttavat kaistanleveyttä, muistia ja suorittimen aikaa päivitysten vaihtamiseen ja algoritmiensa suorittamiseen. Niitä on vaikeampi määrittää ja selvittää kuin staattisia reittejä, ja virheellinen määritys voi levittää väärää tietoa. Lisäksi on huomioitava tietoturva, koska reittimainoksia on suojattava peukaloinnilta epäluotettavissa yhteyksissä.

Oikeissa verkoissa yhdistetään usein molemmat menetelmät. Yleinen ratkaisu on käyttää dynaamista reititystä organisaation sisällä joustavuuden vuoksi ja yhtä staattista oletusreittiä Internet-palveluntarjoajan suuntaan, koska ulospääsyreittiä on joka tapauksessa vain yksi. Staattiset reitit ovat hyödyllisiä myös pienissä reunaverkoissa. Sopivan yhdistelmän valitseminen on osa hyvää verkkosuunnittelua.

Kun samaan verkkoon on olemassa sekä staattinen että dynaaminen reitti, reititin käyttää hallinnollista etäisyyttä päätöksen tekemiseen. Staattisilla reiteillä on hyvin pieni hallinnollinen etäisyys, joten ne valitaan yleensä dynaamisesti opittujen reittien sijaan. Näin ylläpitäjä voi ohittaa protokollan käsin määritetyllä reitillä, kun tietyn reitin tarkka hallinta on tarpeen.

Dynaamisen reitityksen etuna on konvergenssi eli aika, joka kaikilta reitittimiltä kuluu uusista parhaista reiteistä sopimiseen muutoksen jälkeen. Hyvä dynaaminen protokolla konvergoituu sekunneissa ja reitittää liikenteen automaattisesti viallisen yhteyden ohi. Staattisessa reitityksessä konvergenssia ei ole lainkaan: viallinen reitti pysyy käyttökelvottomana, kunnes ihminen korjaa sen. Verkoissa, joissa käytettävyys on tärkeää ja yhteyksiä voi rikkoutua, nopea konvergenssi on vahva syy valita dynaaminen reititys.

Valinta kannattaa tehdä verkon koon ja muutosten määrän perusteella. Pieni ja vakaa verkko, jossa on vähän reitittimiä? Staattinen reititys on yksinkertainen ja turvallinen. Suuri tai usein muuttuva verkko? Dynaaminen reititys mukautuu ja skaalautuu. Monissa ratkaisuissa yhdistetään molemmat. Network+-kokeessa on tärkeää tuntea kompromissit: staattinen reititys on manuaalinen, ennakoitava ja kevyttä, mutta ei mukaudu muutoksiin; dynaaminen reititys on automaattinen, skaalautuva ja itsekorjaava, mutta monimutkaisempi.

Staattinen reititys tarkoittaa manuaalisesti syötettyjä reittejä: ne ovat ennakoitavia, turvallisia ja kevyitä, mutta eivät mukaudu muutoksiin eivätkä skaalaudu. Dynaaminen reititys käyttää protokollia, joiden avulla reitittimet oppivat ja jakavat reittejä automaattisesti: se skaalautuu ja korjaa itseään, mutta on monimutkaisempaa ja kuluttaa enemmän resursseja. Monissa verkoissa käytetään molempia, usein sisäverkossa dynaamista reititystä ja lisäksi staattista oletusreittiä Internet-palveluntarjoajalle. Kun yhdelle verkolle on olemassa molemmat, hallinnollinen etäisyys suosii yleensä staattista reittiä.