Istunto-, esitys- ja sovelluskerros

Istuntokerros käsittelee myös synkronointia sijoittamalla tarkistuspisteitä pitkään tiedonsiirtoon. Jos siirto keskeytyy, sitä voidaan jatkaa viimeisestä tarkistuspisteestä sen sijaan, että aloitettaisiin alusta. Se päättää myös, tapahtuuko viestintä yksi suunta kerrallaan vai samanaikaisesti molempiin suuntiin. Näiden ohjausten avulla sovellusten monimutkaiset ja pitkät keskustelut pysyvät koordinoituina ja palautettavina.

Esitystapakerros muuntaa datan muotoon, jonka molemmat osapuolet ymmärtävät. Se käsittelee muotoilua, merkistökoodausta ja datarakennetta, jotta yksi sovellus voi lähettää dataa, jota toinen pystyy lukemaan. Se toimii sovelluksen ja verkon välisenä tulkkina ja varmistaa, etteivät järjestelmien erot datan esitystavassa riko viestintää. Muotojen yhteensopivuus on sen keskeinen tehtävä.

Esityskerros käsittelee usein myös salausta ja pakkausta. Salaus muuttaa datan muotoon, jota vain tarkoitettu vastaanottaja voi lukea, ja suojaa näin yksityisyyttä. Pakkaus pienentää datan kokoa, jolloin kaistanleveyttä tarvitaan vähemmän ja siirto nopeutuu. Koska nämä muunnokset muuttavat datan esitystapaa ennen sen lähettämistä, ne sopivat luontevasti esityskerrokseen muotoilun ja koodauksen rinnalle.

Sovelluskerros on ylin kerros, jossa verkkopalvelut kohtaavat ihmisten käyttämät ohjelmat. Se ei tarkoita itse sovellusta, vaan protokollia, joihin sovellukset tukeutuvat, kuten verkon HTTP-protokollaa, sähköpostin SMTP-protokollaa ja nimien hakemiseen käytettävää DNS-protokollaa. Kun selaatte verkkoa tai lähetätte sähköpostia, käytätte sovelluskerroksen protokollia, jotka ovat käyttäjää lähimpänä oleva kerros.

Monet tutut protokollat toimivat kerroksessa 7. HTTP ja HTTPS välittävät verkkosivuja, SMTP lähettää sähköpostia, FTP siirtää tiedostoja ja DNS selvittää nimiä. Kukin protokolla määrittelee, miten asiakas ja palvelin vaihtavat tietynlaiseen palveluun liittyviä tietoja. Näiden protokollien ansiosta sovellukset voivat pyytää verkkopalveluja ja tarjota niitä standardoidulla tavalla ilman, että viestintää tarvitsee suunnitella uudelleen joka kerta.

Nämä kolme kerrosta näkyvät käyttäjälle parhaiten, koska ne muovaavat käyttökokemusta. Ne määrittävät, miten keskustelu etenee, miltä data näyttää ja miten se suojataan sekä mikä palvelu toimitetaan. Käyttäjä ei ajattele jännitettä tai reititystä, mutta hidas verkkopalvelu tai epäonnistunut kirjautuminen tuntuu hänestä suoraan. Ylemmät kerrokset muuttavat verkkotekniikan joksikin, jota ihmiset todella käyttävät.

Käytännön TCP/IP-mallissa nämä kolme OSI-kerrosta yhdistetään yhdeksi sovelluskerrokseksi. Todelliset protokollat, kuten HTTP, eivät jaa istunto-, esitys- ja sovellustehtäviä siististi erilleen. OSI erottaa ne toisistaan selkeyden vuoksi ja auttaa tarkastelemaan kutakin toimintoa erikseen. Kun tunnette molemmat näkökulmat, voitte sijoittaa minkä tahansa todellisen protokollan niille täsmällisille OSI-kerroksille, joihin se vaikuttaa.

Kun tutustutte protokollaan, kysykää, mitä kerrosta se palvelee. HTTP, DNS ja SMTP ovat sovelluskerroksen protokollia (kerros 7). TLS:n kaltainen salaus ja datan muotoilu liittyvät esityskerroksen tehtäviin (kerros 6). Kirjautumisten ja istuntojen hallinta puolestaan kuvastaa istuntokerroksen toimintaa (kerros 5). Tämä sijoittamistapa helpottaa uusien protokollien paikantamista ja selventää nopeasti, mikä rooli kullakin niistä on.

Istuntokerros hallitsee keskusteluja ja tarkistuspisteitä, esityskerros muotoilee, salaa ja pakkaa dataa, ja sovelluskerros tarjoaa käyttäjälle näkyviä palveluja HTTP:n, SMTP:n ja DNS:n kaltaisten protokollien avulla. Nämä kolme ylintä OSI-kerrosta yhdistetään TCP/IP-mallissa, ja ne muuttavat verkkodatan merkityksellisiksi, turvallisiksi ja käyttökelpoisiksi palveluiksi, joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä.

OSI-mallin ylimmät kerrokset palvelevat käyttäjää. Istuntokerros (kerros 5) avaa, ylläpitää ja synkronoi keskusteluja. Esityskerros (kerros 6) käsittelee muotoilua, salausta ja pakkausta. Sovelluskerros (kerros 7) tarjoaa palveluja HTTP-, SMTP- ja DNS-protokollien kaltaisilla protokollilla. TCP/IP-mallissa nämä kolme yhdistetään yhdeksi sovelluskerrokseksi, mutta OSI erottaa ne selkeän tarkastelun vuoksi.