Valvonta: CCTV, liiketunnistimet ja lokitus

Kameran tehokkuus riippuu kuvanlaadusta. Resoluutio on oltava riittävä henkilöiden tunnistamiseen — oviaukkojen henkilöllisyyden varmistamiseen käytetään yleensä 1080p:tä tai suurempaa resoluutiota, kun taas laajojen alueiden valvontaan riittää pienempi resoluutio. Hämärä- ja infrapunakamerat säilyttävät näkyvyyden heikossa valaistuksessa. Laaja dynamiikka-alue (WDR) auttaa kameroita käsittelemään voimakkaan kontrastin tilanteita (esimerkiksi sisäänkäynnin kirkasta auringonvaloa ja pimeää sisätilaa). Huono kuvanlaatu tekee tallenteesta rikosteknisesti käyttökelvottoman, vaikka oikea alue olisi tallentunut.

Valvontamateriaali tallennetaan ja säilytetään kahdella tavalla. DVR-laitteet (Digital Video Recorders) vastaanottavat analogisia kamerasignaaleja ja muuttavat ne digitaaliseen muotoon tallennusta varten. NVR-laitteet (Network Video Recorders) vastaanottavat digitaalisten IP-kameroiden videovirtoja verkon kautta. NVR-järjestelmät mahdollistavat tallenteiden etäkäytön, helpomman integroinnin analytiikkaohjelmistoihin ja kameroiden joustavan sijoittelun ilman erillistä kaapelointia. Molemmat vaativat riittävän tallennuskapasiteetin — teräväpiirtokamerat tuottavat 10–40 Gt dataa päivässä kameraa kohden, joten vaaditulle säilytysajalle on suunniteltava riittävä kapasiteetti.

Liiketunnistuskamerat tallentavat vain liikettä havaitessaan, mikä vähentää tallennustilan kulutusta. Nykyaikaisissa IP-kameroissa ja NVR-järjestelmissä on videoanalytiikkaa, joka ulottuu yksinkertaista liiketunnistusta pidemmälle: virtuaalisen rajaviivan ylityksen tunnistus (hälytys, kun virtuaalinen viiva ylitetään), luvattoman oleskelun tunnistus (hälytys, kun henkilö viipyy alueella liian kauan), esineen poistumisen tunnistus (hälytys, kun esimerkiksi palvelin katoaa telineestä) ja ihmisjoukkojen tunnistus. Näin vähennetään tarvetta valvoa samanaikaisesti kymmeniä kamerasyötteitä manuaalisesti.

Hyökkääjät voivat yrittää estää valvontajärjestelmien toiminnan maalaamalla linssit spraymaalilla, peittämällä kamerat tai katkaisemalla verkkokaapelit. Hyvään valvontasuunnitteluun kuuluvat: peukaloinnin tunnistuksen hälytykset, jotka laukeavat kameran näkymän peittyessä tai kameraa siirrettäessä fyysisesti, redundanttiset tallennuspolut (kameran paikallinen SD-korttivarmuuskopio sekä NVR), kameroiden ja NVR:n UPS-varavirtalähde sekä suojatut kaapeloinnit putkissa. NVR:n pitäisi ilmoittaa heti, jos jokin kamera siirtyy odottamatta offline-tilaan.

Passiiviset infrapuna- eli PIR-liiketunnistimet havaitsevat liikkuvan kehon lämpöjäljen aiheuttamat muutokset infrapunasäteilyssä. Niitä käytetään laajasti hälytysten ja kameratallennuksen käynnistämiseen. Lämpökuvakamerat havaitsevat lämpöjälkiä täydellisessä pimeydessä ja voivat tunnistaa esineiden taakse piiloutuneita ihmisiä tai heikon näkyvyyden olosuhteissa olevia henkilöitä. Lämpökameroita käytetään kehäaitojen yhteydessä havaitsemaan tunkeutujat öisin ilman näkyvää valaistusta, joka paljastaisi valvonnan olemassaolon.

Paras turvallisuushyöty saavutetaan integroimalla valvonta kulunvalvontajärjestelmiin. Kun kulkutunnisteen käyttötapahtuma tapahtuu, järjestelmä hakee automaattisesti kyseisen oven kamerasyötteen kyseiseltä aikaleimalta. Turvallisuushenkilöstö voi heti varmistaa, että sisään tuleva henkilö vastaa kulkutunnisteen haltijan kuvaa — näin voidaan havaita kulkutunnisteen kloonaus tai jakaminen. Evätyt kulkutapahtumat käynnistävät automaattisesti PTZ-kameran uudelleensuuntaamisen, jotta luvattomasti sisään pyrkineen henkilön kasvot voidaan tallentaa.

Säilytyskäytännöt määrittävät, kuinka kauan valvontatallenteita säilytetään. Yleisiä vähimmäissäilytysaikoja ovat: 30 päivää toimistoalueilla, 90 päivää palvelinkeskuksissa ja suojatuilla alueilla sekä vähintään yksi vuosi, kun säädökset sitä edellyttävät (PCI-DSS edellyttää soveltamisalaan kuuluvilta järjestelmiltä kolmen kuukauden säilytysaikaa). Tallenteet tulisi säilyttää järjestelmissä, joissa on kerran kirjoittava tai peukaloinnin paljastava tallennus, jotta tallenteita ei voida muuttaa tai poistaa tapahtuman jälkeen. Oikeudellinen säilytysvelvoite voi edellyttää säilytysajan pidentämistä, jos oikeudenkäyntiä ennakoidaan.

IP-kamerat ovat itsekin verkkoon liitettyjä laitteita, jotka on suojattava. Yleisiä haavoittuvuuksia ovat oletustunnistetiedot (admin/admin on monien kameramerkkien oletusasetus), tunnettuja CVE-haavoittuvuuksia sisältävä päivittämätön laiteohjelmisto, SSH:n/HTTPS:n sijaan käytetty Telnet/HTTP-hallinta sekä salaamattomat videovirrat, joita voidaan siepata. Murrettuja IP-kameroita on käytetty suurissa DDoS-bottiverkoissa (Mirai). Hyviä käytäntöjä ovat oletustunnistetietojen vaihtaminen, kameroiden eristäminen omaan VLAN-verkkoon, laiteohjelmiston säännöllinen päivittäminen ja salattujen RTSP-videovirtojen käyttäminen.

Teknologia ei yksin voi korvata ihmisen harkintaa fyysisessä turvallisuudessa. Vartijat toimivat pelotteena näkyvällä läsnäolollaan, reagoivat hälytyksiin, tekevät valvontakierroksia ja hallitsevat vierailijoiden pääsyä. Valvontapisteitä seuraavilla vartijoilla tulisi olla käytössään vakiotoimintamenettelyt (SOP:t), joissa määritellään tarkasti, miten kunkin hälytystyypin yhteydessä toimitaan sen sijaan, että paineen alla luotettaisiin yksittäiseen harkintaan. Vartijoiden tulisi vaihtaa valvontatehtävää 20–30 minuutin välein vireyden ylläpitämiseksi, sillä ihmisen tarkkaavaisuus heikkenee nopeasti yksitoikkoisen videovalvonnan aikana.

Tässä oppitunnissa opitte, että CCTV-valvonnalla on ennaltaehkäisevä, havaitseva ja rikosteknistä todistusaineistoa tuottava tehtävä, liiketunnistus ja videoanalytiikka vähentävät hälytysten aiheuttamaa kuormitusta tunnistamalla älykkäästi tiettyjä tilanteita ja että IP-kamerat on suojattava ja eristettävä omiin VLAN-verkkoihinsa, jotta niistä ei tule hyökkäysvektoreita. Seuraavaksi tutustumme palvelinkeskusten ympäristönhallintaan — LVI-järjestelmiin, palonsammutukseen ja sähkönsyötön redundanssiin.